Luontopolku
Wohlsin luontopolku kulkee vaihtelevan maaston ja eri luontotyyppien läpi. Luontopolulla voit tutustua Suomen etelärannikon tammialueen lehtomaiseen kasvillisuuteen. Osa lehdosta on luonnonsuojelualuetta.
Wohlsin luontopolku sijaitsee Wohls Gårdin yhteydessä, noin kuusi kilometriä Kirkkonummen keskustasta. Polku on 500 metriä pitkä ja merkitty punaisella. Tarjolla on myös vaihtoehtoinen reitti, joka on merkitty sinisellä ja joka on 400 metriä pitkä.
Huomaa, että tiellä on kallistuvia puita ja muita esteitä – polkua käytetään omalla vastuulla. Kohtele herkkää luontoa varoen ja pysy polulla. Ja muistathan ottaa mahdolliset roskat mukaasi kotiin.
Wohlsin luontopolulla Kirkkonummella voit tutustua Suomen etelärannikon tammialueen lehtomaiseen kasvillisuuteen – vanhimmat tammemme ovat lähes 300-vuotiaita! Tammialueella on sekä pohjoisten havumetsien että keskieurooppalaisten lehtimetsien piirteitä. Jääkauden lämpimän jakson loppuvaiheessa Suomessa oli samanlainen ilmasto kuin Tanskassa nykyään. Silloin Suomessa kasvoi paljon jaloja lehtipuita tammea ja lehmusta. Wohlsin jalopuuvaltaiset puutarhat ovat peruja tältä lämpimältä ajanjaksolta.
Tilan puiston ikiaikaiset tammet ja lehmukset on todennäköisesti tuotu taimina lähimetsistä, minkä ansiosta ne menestyvät suomalaisissa olosuhteissa. Tammi- ja lehmusvoittoinen metsä tarjoaa elinympäristön monille vaativille lehtokasveille, hyönteisille ja kääpäsienille. Vanhat ontot puut ja ryteiköt ovat arvokkaita myös linnuille.
Aikaisemmin alue oli tilan karjan hakamaata. Kasvillisuutta tutkimalla voi edelleen löytää jälkiä karjasta. Kielot (Convallaria majalis) ovat myrkyllisiä ja jäävät siksi jäljelle vanhoihin hakamaihin. Sinivuokko (Hepatica nobilis) edellyttää varjoa ja katoaa avoimilla hakamailla. Se ei ole vielä ehtinyt palata alueelle.
Wohlsin tilan puistometsä
Wohlsin tilan puistometsä suojeltiin vuonna 1975 sen arvokkaiden jalopuiden, pähkinäpensaslehtojen ja maisemakokonaisuuden vuoksi. Wohlsin tila sijaitsee Natura 2000 ‑alueella, jolla on paljon rauhoitettuja, erityisen arvokkaita lehtoja. Näissä esiintyy pääasiassa tammia ja pähkinäpensaita. Lehdot ovat Uudenmaan suurimmat ja koko Suomen itäisimmät. Suurin osa kunnan muista lehtoalueista on aikojen saatossa kadonnut peltojen raivauksen seurauksena.
Tammi ei ole lehtopuu, kuten yleisesti uskotaan, vaan hakamaiden ja vuoristoalueiden puu, joka kestää kuivuutta. Tammien varjossa muodostuu multaa, minkä ansiosta lehto alkaa muodostua ja muita lehtipuita kasvaa. Kun hakamaa kasvaa umpeen nopeakasvuisten puulajien lisääntyessä, leveälatvuksiset lehtipuut häviävät kilpailun elintilasta ja kuolevat ennenaikaisesti auringonvalon puutteen vuoksi. Wohlsin tilan tammien säilyttäminen edellyttää lähimpien kilpailevien lehtipuiden raivaamista. Tämä tehdään jaksoittain muutaman vuoden välein.
Vanhat tammet ovat arvokkaita luonnolle. Niiden kolot tarjoavat hyviä pesäpaikkoja linnuille, lepakoille ja eri hyönteisille. Ne ovat ainoa mahdollinen elinympäristö useille uhanalaisille hyönteis-, kotilo-, sieni- ja jäkälälajeille. Luonnonsuojelun kannalta on erittäin tärkeätä, että nämä biotoopit säilyttävät ominaispiirteensä.
Kuusijäärän ja tikan koti
Iso kaatunut kuusi (Picea abies), jossa on kuusijäärän aiheuttamia vaurioita ja tikan tekemiä kuoppia:
Juurikääpä (Hetrobasidion sp.) ja kantokääpä (Fomitopsis pinicola) ovat hyökänneet kaatuneen kuusen kimppuun. Juurikääpä leviää ilmateitse kulkeutuvien itiöiden kautta. Ne tartuttavat kuusen, jos sen rungossa tai juurissa on tuoreita vaurioita. Juurikäävän vaikutuksesta puuaines lahoaa ja kuusi kaatuu vähitellen. Tämän jälkeen kirjanpainaja (Ips typographus) hyökkää puuhun, joka kuolee.
Kuusen takana on kosteikko, jossa on oja. Takana olevassa kuusessa on helmipöllön pönttö.
Puistometsän niemi
Alueella on rikas puulajisto, jossa on puita eri vaiheissa. Suurissa tammissa (Quercus robur) ei ole vaurioita. Harvakasvuisessa metsässä muut puut eivät ole häirinneet niitä.
Koivuissa (Betula) on erilaisia puuta hajottavia kääpiä. Käävät kasvavat kuolleissa tai heikentyneissä koivuissa.
Uudet pähkinäpensaiden (Corylus avellana) rungot kasvavat rengasmuodostelmassa vanhojen, kuolleiden runkojen ympärillä.
Lehdon maaperä on multaa, jossa ahkerat kastemadot ovat sekoittaneet kaikki ainekset.
Kalliomaa
Kalliomaan rinteet muodostavat suuria kallionkielekkeitä, joihin on kerääntynyt maata siten, että metsäalvejuuri (Dryopteris carthusiana) ja kivikkoalvejuuri (Dryopteris filix-mas) muodostavat niihin suuria runsaskasvuisia kantoja. Paikoittain esiintyy myös kalliokohokkia (Silene rupestris) ja suohorsmaa (Epilobium palustre).
Nuoret, suorarunkoiset männyt (Pinus sylvestris) kalliomaiden alapuolella ovat alkaneet kasvaa sen jälkeen, kun lehmät ja lampaat eivät enää ole laiduntaneet täällä. Kalliomaalla olevat käppyräiset männyt ovat sen sijaan kasvaneet jo laiduntamisen aikaan ja ovat siis hyvin vanhoja.
Kuolleen kuusen hotelli
Pystyssä olevassa kuollessa kuusessa (nro 117) on kirjanpainajan (Ips sp.) ja kuusijäärän aiheuttamia vaurioita (Tetropium sp.). Kuusijäärä vahingoittaa vain kuusia.
Kuusi kaatuu vähitellen, kun kantokääpä ja juurikääpä heikentävät sitä.
Kun laiduneläimet katosivat
Vanha kuusi (nro 70) on alun pitäen kasvanut avoimella hakamaalla ja sillä on tuuhea latva ja paksut oksat.
Täällä on suuria mäntyjä, joilla on paksut oksat. Eläimet ovat vahingoittaneet erään männyn (nro 68) latvaa sen ollessa nuori, ehkä noin 200 vuotta sitten. Sivuoksista on sen jälkeen kasvanut uusia latvoja.
Laiduneläinten kadottua Wohlsista hakamaat ovat vähitellen palautuneet lehtometsiksi. Lehtokasvillisuus on estänyt kuusen ja männyn leviämisen. Pienet kuusentaimet tukehtuvat helposti lehdon rehevän aluskasvillisuuden ja pudonneiden lehtien alla. Mänty tarvitsee paljon valoa ja hakamaiden matalat männyt ovat kuivuneet nopeakasvuisen lehtimetsän varjossa. Kuiva mänty tarjoaa pitkäksi aikaa elinympäristön monille hyönteisille.
Tila käytti hiekanottopaikkaa aiemmin teiden rakennusta ja ylläpitoa varten. Nyt maa on jälleen täysin luonnon hallussa.
Jyrkänteen reuna
Kallion ja lehdon rajan muodostaa tässä kohdassa 1–2 metriä korkea jyrkänteen reuna, joka on kalliopalmikkosammalen (Hypnum cupressiforme) peitossa. Yllä olevalla kalliolla kasvaa eri saniaisia (Pteridophyta) ja komeita metsäalvejuuren, kivikkoalvejuuren ja kallioimarteen (Polypodium vulgare) kantoja.
Kallion ja puiston välinen maaperä on hiekkapitoinen, kuiva ja erittäin varjoisa. Vain muutamat matalat kasvit viihtyvät tällaisessa ympäristössä. Täällä kasvaa lähinnä kieloa (Convallaria majalis) ja jonkin verran karvamansikkaa sekä metsäalvejuurta. Valtaosa pinnasta on karikkeen, eli osittain hajonneiden kasvin osien ja muun orgaanisen materiaalin peitossa.
Kallion reuna-alueella on valoa rakastavia tammia ja mäntyjä, jotka ovat aikaisemmin kärsineet siitä, että alueella on ajoittain ollut tiheä vaahtera- (Acer platanoides) ja pihlajakasvusto (Sorbus aucuparia). Täällä kasvaa myös kallionreunoille tyypillisiä metsälehmuksia (Tilia cordata). Pähkinäpensaskannat ovat harvoja.
Lyhyempi kierros (Sininen nauha)
Taiteilijapuu
Avoimella maalla vanha mänty on kasvanut maalaukselliseksi puuksi, jonka oksat ovat paksut ja runko pahkainen. Puu on ensin kasvanut hakamaalla ja laiduntavat eläimet ovat todennäköisesti vahingoittaneet sitä jo taimena. Mänty on sittemmin itse pystynyt paikkaamaan vauriot. Siinä kasvaa männynkääpää, joka on harvinainen täkäläisissä metsissä. Männynkääpää esiintyy vain vanhoissa puissa ja se hyökkää vain kuolleen ydinpuun kimppuun, eikä osallistu puun elintoimintoihin. Männynkääpä on hellävarainen laji ja mänty voi elää kääpä rungossaan vähintään vuosikymmenten ajan. Tikat tekevät mielellään pesäkoloja sienen pehmentämään runkoon.
Kuivien honkien vuori
Tässä näkyy tyypillinen hakamaa, jossa on kuivien kesien aikana veden puutteeseen kuolleita honkia. Aurinkoisilla paikoilla kuivat hongat tarjoavat arvokkaita elinympäristöjä mm. jalokuoriaisille ja sarvijäärille. Edes kaatunut honka ei mene hukkaan: lukuisat hyönteiset ja lahottajasienet palauttavat sen ravintoaineet luonnon kiertokulkuun.
Kalliolla kasvaa kukkivia niittykukkia, joista perhoset imevät mettä.